Hämeenlinnan venäläinen varuskuntakirkko
Hämeenlinnan venäläinen varuskuntakirkko eli Pyhien Nikolaoksen ja Aleksanteri Nevskin kirkko, rakennettiin 1800-luvun lopussa. Sen peruskivi laskettiin 1898. Kun kellot nostettiin torniin kirkon vihkiäisten yhteydessä vuonna 1900, läsnä oli arkkipiispa Nikolai.[1][2]
Kirkko rakennettiin Pikkutorille Turuntien alkupäähän, johon sille oli vahvistettu paikka asemakaavassa 1872. Kaupunginvaltuusto pyrki poistamaan sen uudessa kaavassa 1887, mutta muutos huomattiin ja kirkko palautettiin kaavaan. Kirkon rakentamiseen tuli varoja Venäjän valtion sotilasrakennuksien rakentamiseen varatusta rahastosta. Kirkon rakentamisessa käytettiin merkittävässä määrin venäläistä työväestöä[3].
Kansan suussa kirkosta käytettiin nimitystä "Ryssänkirkko". Kirkkoon suhtauduttiin paikallisten suomalaisten keskuudessa vihamielisesti jo alun perin, ja etenkin kun tsaari Nikolai oli julkaissut Helmikuun manifestin juuri 1899 ennen kirkon valmistumista. Sotilaiden lähdettyä 1918, ilmeisesti sortovuosienkin johdosta. Sen tornit kaadettiin ja sisustus purettiin 2.5.1923. Kirkon kellot luovutettiin korvauksetta niitä tarvitseville seurakunnille, jolloin niitä päätyi mm. Sundin kirkkoon sekä Sammaljoen kirkkoon Tyrväälle ja Halkivahan kirkkoon Urjalaan. Hämeenlinnan ortodoksien keskuudessa on haluttu palauttaa rakennus osittain kirkolliseen käyttöön.[4] Ikonostaasin sanotaan luovutetun Hämeenlinnan ortodoksiselle seurakunnalle[3].
Kirkko muutettiin vuonna 1924 kirjastoksi Bertel Strömmerin suunnitelmien mukaan. Kirkon suurikokoinen alttaritaulu on Museoviraston hallussa[5]. Sen jälkeen rakennus on toiminut myös maakunta-arkistona. Uuden pääkirjaston valmistumisen jälkeen rakennuksessa on ollut monenlaista toimintaa, Suomen yrittäjäopiston ja Tampereen yliopiston käytössä sekä Kumppanuustalo-nimisenä toimintakeskuksena viimeisimpänä usean pienen toimijan ylläpitämä Kumppanuustalo.[3]
Nykyinen Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan kirkko on vuodelta 1962.[6] Hämeenlinnaan tuli siirtolaisina runsaasti ortodokseja Kyyrölän seurakunnasta jatkosodan jälkeen.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lydian kuvapankki Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Arkistoitu 2.4.2010. Viitattu 17.5.2009. 1800-luvun lopussa aloitettiin useita kirkkorakennushankkeita, jotka olivat osa venäläistämisohjelmaa.
- ↑ kotipolut Tuusula.fi. Arkistoitu 8.2.2009. Viitattu 17.5.2009.
- ↑ a b c Miki Wallenius: Vihatusta ryssänkirkosta koko kaupungin olohuoneeksi – Nyt halutaan talteen satavuotinen historia Yle Uutiset. 5.7.2016. Viitattu 1.5.2020.
- ↑ Varuskuntakirkko takaisinko? Analogi. Viitattu 17.5.2009.
- ↑ Museoviraston sivusto viitattu 17.5.2009
- ↑ Kari Mustonen: Uusi kirkko jäihin: Museovirasto pitääkin Hämeenlinnan ortodoksikirkkoa erikoisena Yle Kotimaa. 26.8.2015. Viitattu 1.5.2020.
- ↑ Olli Aro ja Victor Procopé: ”Luovutettujen alueiden väestön pääsijoitusalueet”, Mitä-Missä-Milloin, s. 127. Helsinki: Otava, 1951.